Sain vihdoinkin pelattua tämän legendaarisen pelisarjan remasteroidun version läpi. Maksoin tästä muistaakseni nelisen kymppiä ja sen läpäisemiseen meni aikaa noin 90 tuntia. Koska nautin melkein jokaisesta tunnista, sanoisin, että sain riittävästi vastinetta rahoilleni.
Valitettavasti tämä pelisarja ei ole kuitenkaan täydellinen, vaan siinä on kolme ongelmaa, jotka häiritsivät minun pelinautintoani. Nämä ovat ongelmat ovat:
Juoni. Mass Effect-trilogian juoni on sinänsä todella timanttinen ja se piti minut otteessaan lähes koko läpipelaamisen ajan. Valitettavasti trilogian loppuhuipennukseksi tarkoitetun Mass Effect 3-pelin viimeisen tehtävän loppu, jossa Shephard seikkailee Citadelissa, on täyttä kuraa. Olin ehtinyt unohtaa, miten tämä pelisarja loppuu ja odotin sankarillista tulitaistelua, jossa Shephard uhraa itsensä ja pelastaa galaksin. Valitettavasti sain ärsyttävää laahustamista, turhan keskustelun Cerberuksen johtajan kanssa ja uskomattoman typerän tarinan, jonka perusteella Shephardin piti päättää koko galaksin kohtalosta. Tämä on harmi, koska Mass Effect-trilogia olisi ansainnut paremman lopun.
Kaikkivoipa välilyönti. Käytin pelatessani hiirtä ja näppäimistöä ja olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten helppoa Shephardin käskyttäminen oli. Mass Effect 3-pelissä on kuitenkin tehty yksi aivan käsittämätön ratkaisu, jossa samaa näppäintä (oletuksena välilyönti) käytetään muun muassa juoksemiseen, suojautumiseen, esteen ylittämiseen ja ”kuperkeikan” tekemiseen. Tämä aiheutti verenpaineen kohoamista etenkin taisteluissa, joissa Shephard suoritti melko usein ”väärän” toiminnon (yleensä Shephard suojautui kun yritin tehdä ”kuperkeikan”). Olin itse asiassa hieman yllättynyt siitä, että:
- Kolmannen pelin kehittäjät päättivät pahentaa ongelmaa, joka vaivasi jo trilogian toista peliä.
- Tätä ongelmaa ei korjattu pelin remasteroidussa versiossa.
Pelin naiskuva. Kun mietin pelisarjan naishahmoja, tulin siihen lopputulokseen, että pelisarja ei käsittele kaikkia naishahmoja erityisen kunnioittavalla tavalla. Mietin asiaa muutaman minuutin ajan ja sain kasaan listan hahmoista, joita käsiteltiin ongelmallisella tavalla:
- Liara T’Soni on Asari-tutkija, joka on erikoistunut sukupuuttoon kuolleen Prothean-rodun tutkimiseen. Liaran pelihahmo on siinä mielessä erikoinen, että hän muuttui pelisarjan edetessä uskottavasta tutkijasta pimuksi, jonka parhaat puolet ovat tissit ja perse. Sisäisesti pelihahmo ei tietysti muuttunut millään tavalla, mutta mielestäni hänen kroppaansa tehtiin pientä hienosäätöä ja kameratyöskently muuttui niin, että melkein jokaisessa kohtauksessa muistettiin korostaa Liaran naisellisia avuja.
- Miranda Lawson on Cerberuksen upseeri, jonka paras puoli (pelin kehittäjien mielestä) ei hieman yllättäen ole hänen erityiskykynsä, vaan erityisen hyvin muodostunut takapuoli. Mirandan takapuolen erinomaisuuden korostaminen meni niin pitkälle, että yritin aina ennen välianimaatiota arvata, puhunko tällä kertaa Mirandan kasvoille vai persposkille. Perse voitti häiritsevän usein.
- Diana Allers on toimittaja, joka voi liittyä Normandyn miehistöön Mass Effect 3-pelissä. Hänen tehtävänsä on haastatella Shephardia tiettyjen tehtävien jälkeen. Itseäni ihmetytti näissä haastatteluissa se, että ne päättyivät aina samalla tavalla: Diana poistuu Shephardin hytistä ja kamera kuvaa hänen keinuvaa takapuoltaan.
Tämmöinen pinnallinen lähestymistapa voi toimia, jos peli on suunnattu teini-ikäisille pojille, mutta itse olen sitä mieltä, että välianimaatioiden kuvakulmat häiritsivät tarinaan keskittymistä. Mielestäni tämä(kin) pelisarja olisi ollut merkittävästi parempi, jos pelit olisivat korostaneet vähemmän naispuolisten hahmojen ulkomuotoa ja keskittyneet enemmän tarinan kerrontaan. Itse asiassa oletin, että näin olisi tehty, mutta ilmeisesti pelisarjan kehittäjät eivät uskaltaneet mennä riittävän pitkälle.
Kaikesta huolimatta tämä pelisarja tarjosi ihan hyvää viihdettä ja haluaisin rakastaa sitä. En kuitenkaan pysty siihen, koska Mass Effect 3-pelin viimeinen tehtävä on niin typerä, että pelisarjan läpäiseminen jätti suuhun todella paskan maun. Olen onnellinen, että minun ei tarvitse enää palata tämän pelisarjan pariin.