The Outer Worlds on maanmainiosta Fallout: New Vegas-pelistä tunnetun Obsidian Entertainmentin kehittämä toimintaroolipeli, joka sijoittuu vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, jossa suuryritysten hallitsema ihmiskunta on ryhtynyt perustamaan siirtokuntia avaruuteen. Vuonna 2285 ihmiskunta lähettää kaksi avaruusalusta (Hope ja Groundbreaker) asuttamaan Halcyon-aurinkokuntaa. Groundbreaker saapuu kymmenen vuoden matkan jälkeen perille ja asuttaa kaksi aurinkokunnan kuudesta planeetasta. Valitettavasti sen sisaralus Hope katoaa jäljettömiin.
Yli viisikymmentä vuotta Groundbreakerin saapumisen jälkeen ”rikollinen” tiedemies Phineas Vernon Welles löytää Hopen ajelehtimasta Halcyonin laitamilta ja onnistuu herättämään pelaajan syväjäästä. Hän kertoo pelaajalle, että Halcyonin tulevaisuus on vaakalaudalla suuryritysten ahneuden takia ja pyytää pelaajaa etsimään Hopen uudisasukkaiden herättämiseen tarvittavat raaka-aineet, jotta he voivat pelastaa Halcyonin.
Taidokasta tarinan kuljettelua
Aika nopeasti käy ilmi, että The Outer Worlds on ensisijaisesti tarinavetoinen peli ja pelinkehityksen painopiste on ollut käsikirjoituksen hiomisessa ja tunnelman luomisessa. Tässä onnistutaan pääsääntöisesti erittäin hyvin ja välillä en oikein tiennyt, että pitäisikö pelin dystooppisen maailman tapahtumille itkeä vai nauraa. The Outer Worlds saa lisäpisteistä myös siitä, että pelissä on pääjuonen lisäksi useita sivujuonia, joiden käsikirjoitukseen on myös panostettu ja usein huomasin laittavani pääjuonen syrjään ja keskityin viettämään aikaa mielenkiintoisten sivujuonten parissa.
Peli tarjoaa pelaajalle myös jonkin verran valinnanvaraa, sillä pelaaja voi ratkaista tehtävät usealla eri tavalla ja valittu ratkaisutapa vaikuttaa sekä tehtävän että joissain tapauksessa myös koko pelin lopputulokseen. Tämä tekee pelaamisesta mielekkäämpää, koska pelaaja voi sekä pelata peliä haluamallaan tavalla että muokata pelihahmon taitoja niin, että ne tukevat haluttua pelitapaa.
Tuttua ja turvallista hahmonkehitystä
Koska The Outer Worlds on (ainakin nimellisesti) myös roolipeli, hahmonkehityksen toimintalogiikka on tuttu kaikille roolipelien ystäville. Pelin alussa pelaaja määrittelee hahmon aloitustaitotason ja pelin kuluessa pelaaja voi käyttää kokemuspisteitä yksittäisten taitojen parantamiseen. Tämän lisäksi pelaaja voi aktivoida erilaisia perkkejä, jotka parantavat pelihahmon ominaisuuksia. Pelaajalla voi myös olla erilaisia heikkouksia, joita peli ehdottaa jos pelaaja töhöilee useasti samalla tavalla. Näiden aktivoiminen luonnollisesti huonontaa pelihahmon ominaisuuksia, mutta pelaaja palkitaan yhdellä perk-pisteellä per aktivoitu heikkous.
Pelin edetessä pelaaja tutustuu erilaisiin NPC-hahmoihin, jotka hän voi halutessaan rekrytoida oman tiimin jäseniksi. Jokaisella hahmolla on sekä omat vahvuutensa että heikkoutensa. Lisäksi nämä liittolaiset nostavat pelaajan taitotasoa jos pelaaja ottaa liittolaisen mukaan kun hän lähtee suorittamaan tehtävää. Tällä tavalla pelaaja voi boostata halutut taidot riittävän korkealla valitsemalla ”oikean” liittolaisen tehtävää suorittamaan lähtevään porukkaan. Pelin edetessä pelaaja pääsee myös aktivoimaan erilaisia perkkejä, jotka parantavat näiden liittolaisten kykyjä entisestään.
Lähellä, mutta silti niin kaukana
The Outer Worlds on erittäin lähellä mestariteos-kategoriaa, mutta valitsettavasti siinä on muutava ärsyttävä ongelma, jotka tiputtavat sen omalla asteikollani ihan kivaksi peliksi. Nämä ongelmat ovat:
- Koska The Outer Worlds on tarinavetoinen peli, se on niin helppo, että pelihahmon kehittäminen tuntuu täysin merkityksettömältä. Minä esimerkiksi kuolin ensimmäisen kerran vasta ns. lopputaistelussa ja sekin johtui vain ja ainoastaan siitä, että en heti ymmärtänyt miten loppuvihollisen saa hengiltä. Kun huomasin, miten vihulaisen saa toimitettua manan majoille, lopputaistelu oli helppoa kuin heinänteko. Jos kaipaat haastetta, suosittelen valitsemaan joko Hard- tai Supernova-vaikeustason.
- Pelin juoni on tavallaan onnistunut, mutta sen rytmitys on pahasti pielessä. Pelaaja nimittäin käyttää lähes kaiken peliajan siihen, että hän yrittää löytää todisteita Halcyon-aurinkokunnan tulevaisuutta uhkaavan vaaran olemassaolosta. Kun pelaajalle vihdoin selviää, mikä tuo vaara on ja miten hän voi pelastaa aurinkokunnan asukkaat, itse pelastusoperaatio suoritetaan 1-2 tehtävän aikana (en muista tarkkaa lukumäärää, koska läpäisin pelin jokin aika sitten). Tämä oli itselleni erittäin suuri pettymys ja jätti suuhuni niin pahan maun, että päätin jättää pelin lisäosat pelaamatta. Itse asiassa, minulle tuli tästä hieman sellainen fiilis, että ilmeisen pelin tekemiseen käytettävissä oleva aika oli loppumassa kesken ja peli piti saada ulos hinnalla millä hyvänsä. Minun on nimittäin vaikea keksiä mitään muuta selitystä sille, että näin nerokkaat kirjoittajat päättivät lopettaa pelin juonen noin kököllä tavalla.
Yhteenveto
Ostin tämän pelin Steamin alennusmyynnistä ja maksoin siitä muistaakseni muutaman kympin. Vaikka pelissä on omat ongelmansa, sain kuitenkin rahoilleni vastinetta, koska nautin pelin tarinasta täysin rinnoin ennen kuin törmäsin tuohon aiemmin mainitsemaani juonen rytmitysongelmaan.