Ostin Steamin kesäalesta Robocop: Rogue City-pelin, jonka päähenkilö Robocop on kuolleista herätetty poliisi Alex Murphy ja hänen tehtävänä on suojella Detroitin asukkaita rikollisilta. Heti pelin alussa käy ilmi, että Detroitiin on muuttanut uusi ”rikollinen” (The New Guy), joka pyrkii ottamaan Detroitin alamaailman hallintaansa. Robocopin täytyy luonnollisesti estää tämän suunnitelman toteutuminen.
Minä olen Robocop
Robocop: Rogue City on erittäin immersiivinen peli. Pelin immersio perustuu ainakin osittain pelimekaniikan ominaisuuksiin. Pelaajan pelihahmo liikkuu erittäin kankeasti, juokseminen on enemmänkin lönköttelyä, pelihahmo ei osaa hypätä, eikä pelaaja pysty suojautumaan pelikentästä löytyvien asioiden taakse. Kaiken kruunaa pelaajan liikkeistä syntyvä klonk klonk klonk-ääni.
Nämä asiat tuntuivat aluksi aivan uskomattoman ärsyttäviltä, mutta kun kuulin pelihahmon robottiäänen ensimmäistä kertaa, ymmärsin, että näiden asioiden tarkoitus oli auttaa minua ymmärtämään, että tämä ei ole mikä tahansa räiskintäpeli. Tämä on Robocop-peli ja minä olen kankea peltiheikki, jolla on hyvin rajoittunut sanavarasto ja monotoninen ääni. Voisikin sanoa, että pelintekijöiden rohkeat valinnat auttavat pelaajaa samaistumaan pelin pelihahmoon ja takaavat hauskan, mutta hieman tavallisesta poikkeavan pelikokemuksen.
Mukavan kevyttä hahmonkehitystä
Robocop: Rogue City-pelissä on kahdeksan eri taitoa, joita pelaaja voi parannella taitopisteiden avulla. Pelaaja saa taitopisteitä keräämällä kokemuspisteitä, joita jaetaan tapetuista vihollisista, skannatuista esineistä ja läpäistyistä tehtävistä. Kun jokin taito nousee tietyn raja-arvon yli, Robocop saa kyseiseen raja-arvoon liitetyn perkin.
Tämän lisäksi pelaaja voi parannella Auto-9-käsiaseen ominaisuuksia etsimällä pelimaailmaan piilotettuja piirilevyjä ja asentamalla näille piirilevyille pelimaailmasta löytyviä mikrosiruja. Tämän mekanismin tarkoituksena on varmistaa, että Robocopin käsiase on hyödyllinen myös pelin loppupuolen tehtävissä. Tämä on erityisen hyvä asia, koska Robocopilla voi olla käytössä vain kaksi asetta, joista toinen on hänen käsiaseensa.
Robocop: Rogue Cityn hahmonkehitys on sekä riittävän yksinkertainen että tarpeeksi monipuolinen. Koska kyseessä on räiskintäpeli, se ei tarvitse monimutkaista taitopuuta. Tästä huolimatta on kuitenkin ihan mukava asia, että pelaaja voi viilata sekä peltipoliisia että Auto-9-käsiasetta omaan pelityyliin sopivaksi.
Sisäinen pikkupoikani pelastaa maailman
Pelin juoni ei ole mikään mestariteos, mutta se on riittävän vetovoimainen ja viihdyttävä. Robocop: Rogue City-peli on kliseinen sankaritarina, jossa sankari pelastaa tavalliset ihmiset pahojen rikollisten ja ison korporaation suunnitelmilta, mutta jotenkin se vain vetoaa sisäiseen pikkupoikaani, joka haluaa pelastaa maailman.
Pelissä on kolme erilaista loppua ja pelin loppu riippuu yhdestä pelaajan tekemästä valinnasta. Tämän lisäksi jokaisella pelaajan kohtaamalla NPC:llä on oma tarina ja tämän tarinan loppu riippuu pelaajan pelin aikana tekemistä valinnoista. Vaikka näiden mekanismien toteutus on hieman ennaltava-arvattava (pelaaja pystyy päättelemään, milloin valinnalla on merkitystä), ne antavat silti mahdollisuuden kevyeen roolipelaamiseen.
Lisäksi minun on mainittava, että pelin lopussa pelaajaa odottaa pieni yllätys.
Rahalle vastinetta?
Maksoin tästä pelistä (Alex Murphy Edition) 29,99 euroa ja pelasin sen läpi reilussa 13 tunnissa (hard-vaikeustaso). Koska viihdyin pelin parissa erittäin hyvin, sain mielestäni rahoilleni vastinetta ja voin suositella tätä peliä, MUTTA vain jos se on alennusmyynnissä. Peruspelin täysi hinta on 49,99 euroa ja Alex Murphy Edition maksaa 59,99 euroa. Minusta nämä hinnat ovat aivan liian kalliita kun huomioidaan pelin lyhyt kesto ja se, että siinä ei ole moninpeliä.